Kirjoittajat: Anu-Liisa Rönkä, Kirsi Heimonen, Pekka Korhonen, Ilkka Kuhanen
5.1 Taidelähtöiset menetelmät
Taidelähtöisessä työskentelyssä toiminta on vahvasti tilannesidonnaista ja osallistujat luovat sen mitä tavoitellaan. Olennaista on yhteinen tekeminen. Työskentely on tavallaan ”tekosyy” päästä toimimaan yhdessä. Vanha totuus - leikki vie, ei leikkiminen - pätee taidelähtöisessä työskentelyssä. Jokainen tietää, ettei lasta voi komentaa leikkimään, mutta kun leikki käynnistyy ja sille antautuu, se tempaa mukaansa.
Yksittäiselle työntekijälle ja työyhteisölle taideperustaiset menetelmät tarjoavat tilan tarkastella olemistaan ja työtään uudella tavalla. Outoudessaan työpajat paljastavat ja rakentavat suhteita kollegoihin uudella tavalla. Kyse ei ole taiteen valtaamisesta vaan siitä, että oma työ näyttäytyy kirkkaampana vieraan elementin läheisyydessä. Samalla sekä työntekijät ja taiteilijat tutustuvat erilaisiin todellisuuksiin.
Taideperustaiset menetelmät eivät muodosta yhtenäistä menetelmää, koska eri taiteilla on erilainen tapa olla. Esimerkiksi teatterilähtöisissä menetelmissä puhe on keskeisessä roolissa, mutta työpajassa, jossa tanssi on ytimessä, puheen ylivalta murenee, ja yhteys toisiin voi olla olemassa, vaikka liikkuu erillään toisista. Kuvatyöpajassa kuvan tekeminen voi tapahtua yksin tai ryhmässä, kuitenkin toimitaan jaetussa tilassa. Käsillä oleva työ ja/tai yhteys toisiin ohjaa toimintaa. Luottamus tapahtumiseen ja taiteen mahdollisuuteen avaa uusia todellisuuksia. Yksi olennainen tekijä taideperustaisissa työpajoissa on nähdyksi tuleminen toisenlaisessa tilanteessa esimerkiksi kuvan tai tanssin tekijänä. Ryhmä, kollegat näkevät toisissaan uusia piirteitä, kykyjä, altistumista uuteen tilanteeseen. Se jättää jäljen yksilöön ja yhteisöön.
”Toiminta avaa tilan sille, mikä yhteisön jäsenille on merkityksellistä. Siinä paneudutaan koettuihin todellisuuksiin luovin tavoin ja arki avautuu lähes väistämättä moniulotteisesti ja se on paljosta tulvillaan. Prosessin voima on kaaoksen ja järjestyksen välisessä tasapainottelussa. Faktan ja fiktion sekoitus vapauttaa kokemuksen ja tunteiden tulkitsemiseen. Leikkisyys hälventää pelkoa, ja pelon voittaminen tuottaa iloa, joka puolestaan kasvattaa rohkeutta ja kriittisyyttä.” (Bardy. 2007 s. 25-26, kirjassa Taide keskellä elämää.)
Taidelähtöiset menetelmät, erilaiset työtavat ja tekniikat ovat peräisin osittain taiteiteilijakoulutuksesta, jossa niitä käytetään yleisesti harjoitusmenetelminä, lasten leikeistä, psykologiasta ja terapioista. Taidelähtöisten menetelmien käyttäjät ovat myös kehitelleet niitä itselleen sopiviksi toisten esittelemistä harjoituksista.
Taideperustaiset menetelmät vaihtelevat jokaisen ohjaajan mukaan, ja tapahtumaan vaikuttaa muun muassa hänen suhteensa ko.taiteeseen, tavoitteisiin ja osallistujiin. Taiteilijalla, taidepedagogilla tai taideterapeutilla on erilaiset koulutustaustat, myös suuntautuminen ja kokemus elävät kussakin ohjaustilanteessa.
Taidelähtöinen toiminta on kokemuksellista. Taidelähtöisessä työskentelyssä on mahdollisuus oppia itsestä, toisista ryhmän jäsenistä sekä käsiteltävästä asiasta. Työskentely on hyvin demokraattista; ammatillinen tai sosiaalinen hierarkia häviää (usein), koska työskentelytapa on yleensä kaikille uusi.
Työpajan ohjaaja kutsuu toimintaan, ja taidetoiminta itsessään kutsuu mukaansa, jos tilanteelle altistuu. Suhde aikaan vaihtelee eri taidemuodoissa ja jokaisessa tilanteessa. Ajan kulun voi kokea nopeutuvan, hidastuvan tai ajan voi kokea katoavan. Hetki tiivistyy, ja ihminen on läsnä. Ero arkeen avautuu. Se on merkityksellistä.
Projektiryhmä on pohtinut, miten taidelähtöiset menetelmät eroavat laajemmin tunnetuista toiminnallisista menetelmistä. Yksi ero voi olla siinä, että toiminnalliset menetelmät eivät kosketa samalla tavalla persoonaa kuin taidelähtöiset menetelmät. Ne ovat menetelminä aktivoivia ja vuorovaikutteisia, mutta eivät kokonaisvaltaisia.
Työpajatoiminnan luonne on herättänyt keskustelua: onko toiminnan painopiste tuotoksessa - tarinassa, kuvassa, valokuvassa, liikkeessä - vai prosessissa. Vaikuttaa siltä, että molemmat ovat merkityksellisiä. Taiteelliset tavoitteet eivät kuitenkaan tarkoituksellisesti ole olleet etusijalla, koska monilla mukana olleillakin on ollut se käsitys, että esimerkiksi maalaaminen tai kirjoittaminen ei suju. Tavoitteena on ollut tulos, johon voi olla tyytyväinen. Tyytyväisyys edellyttää hyviä työvälineitä ja työskentelytiloja sekä asiantuntevaa ohjausta. Prosessi, jonka työskentely herättää vaatii ryhmänohjaustaitoja. Työskentely vie nopeasti hyvin henkilökohtaiselle tasolle. Ohjaajan täytyy osata toimia eettisesti ja korostaa ryhmätilanteiden luottamuksellisuutta. Toiminnan tavoitteena ei ole ollut osallistujien elämän analysoiminen vaan omien voimavarojen ja uusien näkökulmien löytäminen.
Taidelähtöisessä työskentelyssä - erityisesti teatterilähtöisessä työskentelyssä tarkoitus on usein tutkia jotain määrättyä elämän ilmiötä tai osallistujien omaa elämäntilannetta. Keskeistä tässä työskentelytavassa on yhteinen neuvottelu merkityksistä. Sen erityisenä vahvuutena on synnyttää ristiriitaisuuksia ja jännitteitä sekä saada osallistujat työskentelemään moniselitteisten asioiden parissa kollektiivisesti. Yhteisessä työskentelyprosessissa ei kuitenkaan pyritä konsensukseen tai yhteen oikeaan totuuteen, vaan työskentelyn aikana käsiteltävät asiat näyttäytyvät erilaisina, kun tarkastelukulmaa muutetaan. Ilmiön moniulotteisuus tulee näkyväksi. Samalla osallistujat huomaavat konkreettisesti, että ihmiset ajattelevat samoista asioista eri tavoin. Havainto, että voi olla eri mieltä kuin toiset, eikä kukaan ole silti väärässä, voi olla kokemuksena vapauttava.
Taidelähtöiseen työskentelyyn kuuluu muodon antaminen ajatukselle. Työskentelyssä on mietittävä, miten asian tai tehtävän ilmaisee ja välittää toisille - taidelähtöinen työskentely on aina kommunikatiivista. Työskentelyn taustalla on kysymys, mitä minä oikeastaan tästä ajattelen, minkä muodon ajatukselle annan.
5.2 Taidelähtöisen työskentelyn ohjaaminen
Taidelähtöisen työskentelyn ohjaamiseen liittyviä tärkeitä asioita ovat turvallisuus ja sosiaalinen ilmapiiri. Oppimista tapahtuu helpommin ja työskentely on kaikkien kannalta miellyttävämpää turvallisessa ilmapiirissä. Siihen kannattaa kiinnitttää runsaasti huomiota työskentelyn alkuvaiheeessa.
Työskentelyn joustavuus ja käynnissä pitäminen. Ohjaajan tehtävänä on sekä käynnistää työskentely, että pitää se käynnissä. Työskentely vaatii vaihtelevien työtapojen ja harjoitusten käyttämistä sekä työskentelyn tempon vaihtelua. Ohjaajan haasteena on tasapainoilla spontaanin keskustelun (toiminnasta syntyvän) ja varsinaisen toiminnan välillä. Spontaani keskustelu ei useinkaan kohdistu itse toimintaan, vaan se syntyy assosiaationa johonkin arkielämän tilanteeseen. Keskustelu on kuitenkin tarpeellinen ryhmän ilmapiirin, työskentelyn aikana esiin nousseiden asioiden sekä reflektoinnin kannalta ja sitä voi verrata työyhteisössä perustehtävän ohella tapahtuvaan kanssakäymiseen. Kukaan ei pysty keskittymään koko "virallista työaikaa" pelkästään työn suorittamiseen, vaan se vaatii rinnalleen sosiaalista kanssakäymistä työyhteisön jäsenten kesken. "Höpötys" on tärkeää työyhteisön kiinteyden kannalta ja usein siinä sivussa hiljainen tieto saa verbaalin ilmaisunsa. Toiminnasta irrallaan olevat, ryhmän spontaanin keskustelun hetket ovat työskentelyn suvantopaikkoja ja niissä ohjaajan on oltavva valppaana. liian pitkinä ne pysäyttävät työskentelyn ja sen uudelleen käynnistäminen on usein työlästä. Jos ohjaaja keskeytttää keskuustelut lliian aikaisin, ilmapiiristä tulee helposti pakkkotahtista ja henkilö, jonka puhe keskeytetään, voi kokea tilanteen kielteisenä. Yleensä ohjaajan tilannneherkkyys, ystävällisyys ja huumorintaju auttavat.
Työskentelyn tavoitteet. Tärkeintä on, että ohjaaja tietää mihin pyrkii, vaikka ei tiedäkään miten asiat toiminnan aikana kehittyvät. Ohjaajan on oltava avoin ja valmiina palvelemaan ryhmää. Taidelähtöisessä työskentelyssä ohjaaja ei ole toteuttamassa itseään ja omia näkemyksiään, vaan hän on siellä osallistujia varten. Taiteilijakoulutuksen saaneille tämä on usein vaikeasti ymmärrettävää. Ohjaajalla on tietysti kokonaisvastuu, ajatus työskentelyn päämäärästä, mutta miten sinne päästään on jätettävä ryhmälle.
Lopetus: mitä tehtiin ja tapahtui. Keskustelu tapahtuneesta (reflektointi) on olennaista taidelähtöisessä työskentelyssä. Ilman reflektointia oppiminen jää sattumanvaraiseksi. Reflektoivat työtavat antavat yksilölle mahdollisuuden tarkastella omia ajatuksiaan, tunteitaan ja ymmärrystään suhteessa toisten ryhmän jäsenten ajatuksiin.
5.3 Taidelähtöistä työskentelyä ohjaavan ammattilaisen pätevyys
Euroopan tasolla pohditaan kysymystä kompetensseista: mitä sellaisen henkilön tulee osata, joka suuntautuu taidelähtöiseen työskentelyyn, eikä toimi perinteisessä taidekontekstissa. Riittääkö että hän on taiteilija? Tarvitaanko työskentelyssä moniammatillisuutta ja eri ammattiryhmien yhteistyötä? OKM:n rahoittamassa (kaikki taideyliopistot + Lappi) Taidealan erityispätevyyksiä ja kompetensseja pohtivassa hankkeessa on kerätty tietoa taiteilijoiden tulevaisuuden osaamistarpeista. Alustavien analyysien mukaan vaikuttaa, että osa taiteilijoista ei edes hahmota kysymyksiä tai kysymystä oman osaamisensa laajentamisesta työskentelyyn taidekentän ulkopuolella. Haastatteluissa ne taiteilijat, jotka työskentelivät taiteen ytimessä, usein kansainvälisellä kentällä, eivät nähneet mitään syytä laaajentaa työnkuvaansa. Tämä näyttää pätevän myös 2000-luvun alkupuolella ja aikaisemmin valmistuneisiin. Sen sijaan nuorempi polvi ja nykyiset opiskelijat pitävät sitä täysin luontevana. Hankkeessa on pyritty hahmottamaan, liittyykö taiteilijan erityisosaaminen oman taidealan syventämiseen vai osaamisen laajentamiseen vai sekä että.
Tarja Cronbergin selvityksen Luova kasvu ja taiteilijoiden toimeentulo (OKM 2010) mukaan taiteilijoita on 17000 - 20000 määritelmästä riippuen. Tästä ryhmästä vain 37 % työllistyy kokopäiväisesti taidetta tekemällä ja sitä opettamalla. Mukaan lasketaan apurahalla työskentelevät. Näin laskien noin 10 500 - 12 500 taiteilijaa tekee päätyökseen jotain muuta kuin taidetta. On siis olemassa suuri potentiaalinen joukko taiteilijoita, jotka voisivat käyttää osaamistaan laajemmin taiteen kentän ulkopuolella. Yksi syy siihen, miksi niin ei tapahdu, ovat asenteet ja pitäytyminen taiteen "pyhyysdiskurssiin". Toisaalta taiteilijoilta puuttuu myös osaamista toimia oman taidemaailman ulkopuolellla.
Taiteen amamttilaisuus yksin ei pätevöitä taidelähtöisen työskentelyn ohjaajaksi. Vaarana on, että taiteen nimissä (ja maisterin papereilla) mennään tekemään jotain tilanteeseen (tilaukseen) täysin absurdia. Taiteen tekemisen ydinosaamista ja ymmärrystä omasta taidealasta luonnollisesti tarvitaan, mutta sen lisäksi tarvitaan muunlaista osaamista. Taidealan erityispätevyys -hankkeen kyselyssä keskeisinä osaamisalueina pidettiin seuraavia: omista töistä puhuminen ja kirjoittaminen, yhteistyö oman taidealan toimijoiden kanssa, kansainvälinen verkostoituminen ja yhteistyö, yhteistyö välittäjäportaan kanssa, yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten tunnistaminen, oman osaamisen markkinointi, vuorovaikutustaidot, neuvottelutaidot, ongelmanratkaisu ja päätöksentekotaidot, kestävä kehitys sekä tekijänoikeusasiat, sopimusasiat, rahoitus ja verotus.
Toisaalta menetelmien levitessä eri alojen ammattilaisten käyttöön vaarana on, että taideperustaiset menetelmät otetaan haltuun, vesitetään virikehetkeksi. Hyödyn tavoittelun hyökyaalto voi huuhtoa taiteen voiman. Taidelähtöiseen työskentelyyn tarvitaan tilaa ja aikaa. Taiteilijan suulla sanottuna: "Taiteen ammattilaisten taitoa on kunnioitettava, ja taiteen integriteettiä, sen eheyttä ja yhtenäisyyttä on puolustettava. Eettisyys toista ihmistä kohtaan otetaan selvyytenä, taiteen luonne vaatii myös kunnioituksen, jotta tila voi avautua tapahtumiselle."
Hankkeen lahtelaiset toteuttajat suunnittelivat ja toteuttivat kolmen työpajan sarjan alueen kuvataitelijoille ja kirjailijoille, jotka halusivat laajentaa osaamistaan työyhteisöjen kehittämiskäyttöön. Työpaja herätti kiinnostusta ja palautteen perusteella vastaavalle koulutukselle tai mentoroinnille on tarvetta.
5.4 Taidelähtöisen työskentelyn vaikutukset
Työterveyslaitos teki Työhyvinvointia kulttuurista -hankkeessa tutkimuksen taidelähtöinen työskentelyn ja työhyvinvoinnin yhteyksistä. Analysoituja tapauksia oli kolme. Lähtökohtana tutkimukseen oli malli Terveen organisaation peruselementit 1) työntekoa palveleva johtaminen 2) selkeät töiden järjestelyt 3) yhteiset pelisäännöt 4) avoin vuorovaikutus 5) työntekoa palveleva organisaatio 6) toiminnan jatkuva arviointi. Malli perustuu työstressiä ja organisaatiokäyttäytymistä selittäviin teorioihin sekä Terve organisaatio -malliin. Haastattelukysymykset oli valittu niin, että ne ovat tutkitusti yhteydessä henkilöstön hyvinvointiin, työyhteisön toimivuuteen ja muutosvalmiuteen. Parempi Työyhteisö -malli soveltuu työyhteisön kehittämisen apuvälineeksi, työyhteisön kehityksen ennakointiin ja kehittämistyön tulosten arviointiin.
Työhyvinvointia kulttuurista -hankkeen vaikutuksia (pilottien) työhyvinvointiin arvioitiin 39 kysymyksellä sekä yhdellä avokysymyksellä. Kysymykset liittyvät tutkitusti hyvän työyhteisön toimivuuden osatekijöihin, joita ovat 1) työn kuormittavuustekijät 2) työstressi 3) työryhmän toimivuus ja kehittämisaktiivisuus, 4) työryhmien välinen yhteistyö, 5) esimiestyö 6) johdon toiminta 7) tehtävät ja tavoitteet 8 ) työn sisältö sekä 9) hankkeen omilla kysymykksillä, jotka liittyivät työkykyyn, yhteisöllisyyteen, luottamukseen ja luovuuteen 10) avokysymys liitttyi työpaikan sosiaalisiin suhteisiin. Näistä muodostui sitten työn ilo.
Positiiviset vaikutukset näkyivät selkeästi työryhmän toimivuudessa, työn kehittämisaktiivisuudessa, esimiestyössä, hankkeen omissa kysymyksissä sekä johdon toiminnassa. Vaikutuksia ei havaittu tehtävissä ja tavoittteissa, työn hallinnassa, työn kuormittavuustekijöissä eikä työstressissä. Tämä on osittain selitettävissä sillä, että tutkimuksen alku- ja loppumittauksen aika oli sen verran lyhyt, että työn edellytyksiä ei pystytty tai ehditty muuttaa.
Työyhteisöissä tapahtuu tietysti koko ajan jotakin, joten aivan yksiselitteisesti ei voida väittää, että positiiviset muutokset tapahtuivat juuri pilottiprojektien ansiosta. Silti muutos noissa aikaisemmin mainitsemissani tekijöissä oli huomattava tutkimuksen alussa ja lopussa. Työhyvinvointia kulttuurista -hankkeen tutkimustulokset otetaan huomioon TAIKA 2-hankkeen tutkimusosiota (vaikutusten arviointi ja laadullisen arviointikriteeristön luominen) suunniteltaessa.
TAIKA 1-hankkeen havaintoja taidelähtöisen toiminnan vaikutuksista on kirjattu Taide käy työssä -artikkelikokoelmaan. Innovatiivisuuden edistämisen näkökulmasta taidelähtöiset menetelmät tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden: yhdessä tekemisen paikan, jossa ihmiset toimivat erilaisissa rooleissa kuin yleensä. Yhteinen tekeminen auttaa löytämään ratkaisuja ja ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Parhaimmillaan kehittyy tilanne, jossa ajatukset syntyvät yhteisesti ja koko ryhmä pääsee jaettuun luovaan tilaan. Artikkelikokoelmassa taidelähtöisten menetelmien yhteydestä nimenomaan innovatiivisuuteen kirjoittavat Pälvi Rantala, Satu-Mari Korhonen ja Minna Liski.
5.5 Huomioita vaikutusten arvioinnista
Tanssitaiteilija, tutkija Kirsi Heimonen kirjoittaa artikkelikokoelmassa huomioitaan ohjaamiensa liikeimprovisaatiopajojen vaiktusten arvioinnista: Taidelähtöisten menetelmien vaikuttavuuden esittäminen ei mahdu syys-seuraussuhteen kuvaamiseen, koska taiteen voima on sen ennakoimattomuudessa. Kuitenkin, pilottihankkeissa on tapahtunut paljon, ja se merkitsee jokaisen osallistujan kokemuksen antia. Ihmetys, vieraan elementin läsnäolo arjessa on havahduttanut omaan tapaan olla ja toimia. Urautuneiden toimintamallien avautuminen osallistujille on saavutus.
Taideperustaiset menetelmät voivat paljastaa epäkohtia, tehdä ne näkyviksi työyhteisössä, mikä tukee muutosta, puskee muutokseen. Menetelmät eivät kuitenkaan ole pelastus työpaikan rakenteellisiin ongelmiin. Hyvinvointi lepää yksittäisen työntekijän kokemuksessa voida hyvin. Havahtuminen omaan ruumiillisuuteen, lapsuuden tarinoihin tai värien voimaan paljastaa ihmisen tapaa olla - työrooli avautuu uudella tavalla. Työn mielekkyys avautuu toisin tekemisessä ja kokemisessa ja hyvinvointi määrittyy omasta kokemuksesta käsin. Tilan ja ajan tarjoaminen taideperusteiselle työskentelylle näyttää palauttavan osallisille olennaista ihmisenä olemisesta. Kysymyksen liike, ihmettelyn mahti tuo ’hyötyä’, tarjoaa toisenlaisen perustan arjen toimille. Taiteen ennakoimattomuudelle antautuminen haastaa, se palkitsee.
Projektiryhmä on pohtinut paljon, mitä pilottiorganisaatioissa tapahtuu hankkeen jälkeen. Juurtuminen edellyttää pitkäjänteisyyttä, toiminnan jatkuvuutta. TAIKA 2 -hankkeessa toteutettava mentorointiosio tukee toiminnan jatkuvuutta. Jatkuvuus tuo toisenlaiset haasteet kuten esimerkiksi taidon kartuttamisen eri taiteissa.
5.6 Menetelmien juurtuminen arkeen
Työpaikoilla esimiehet ja johtajat ovat avainasemassa taidelähtöisten menetelmien käytössä ja juurruttamisessa. Jos esimiehet oivaltavat taidelähtöisten menetelmien mahdollisuudet, niille varmasti löytyy tilaa. Johdon tehtävänä olisi ensinnäkin luoda puitteet taidelähtöisten menetelmien käyttöön eri tasoilla. Ensin ehkä näyttää siltä, että työntekijän työpanos on pienempi, jos hän saa osallistua taidelähtöiseen toimintaan työajalla eli on poissa siitä mitä pidetään hänen perustehtävänään. Pitkällä aika välillä taidelähtöinen toiminta antaa kuitenkin todennäköisesti yksittäisille työntekijöille voimia sekä työhön että työyhteisön kehittämiseen. Esimiesten oma osallistuminen taidelähtöiseen toimintaan auttaisi kokemuksen kautta ymmärtämään toiminnan merkityksen ja mahdollisuudet. Pitkäkestoista tulosta voi odottaa vain jatkuvalla toiminnalla ja toiminnan kehittämisellä.
LAMKin pilotin yksiköiden esimiesten haastatteluista saadun tiedon ja toiveiden perusteella on erittäin tärkeää kehittää soveltavan taiteen menetelmistä työvälineitä myös esimiestyöhön. Erityisesti nousivat esille luovemmat keinot hoitaa kommunikaatio-ongelmia ja ylipäätään tarve löytää uudenlaisia ideoita hyvän työilmapiirin luomiseen ja ylläpitämiseen. Taidelähtöisillä menetelmillä voisi olla paljon annettavaa työyhteisöjen sisäiselle viestinnälle, joka on merkittävä työtyytyväisyyteen vaikuttava tekijä.
Työyhteisöissä olisi hyvä olla selkeä rakenne siihen, miten taidelähtöisiä menetelmiä toteutetaan ja ketkä niihin osallistuvat ja minkälaisilla edellytyksillä. Ihanteena olisi tietenkin, että kaikki voisivat osallistua. Silloin kun vain osa syystä tai toisesta osallistuu, on vaarana erilaisten ryhmittymien syntyminen. Toiset saavat kokea jotakin ainutlaatuista, yhteenkuuluvuus lujittuu, ehkä aloitetaan myös yhdessä edelleen kehittämään jotain toimintaa. Toiset jäävät sivusta katsojiksi ihmettelemään mistä on kyse. Entä voiko työntekijän pakottaa osallistumaan vai tulisiko toiminnan olla vapaaehtoista?
Yksi olennainen tekijä taidelähtöisten menetelmien juurtumisessa oli se, että taidelähtöiset työpajat toteutettiin työpaikoilla. Tila antoi viitteen: työpajat kuuluvat työpaikkaan, yhteisöön, työaikaan. Yhteisöllisyys, josta puhutaan paljon työpaikoilla, todentuu toiminnassa, kun toimitaan yhdessä samassa tilassa.
Työpaikalla toimiminen aiheutti myös työpajatoimintaan haasteita keskittymisrauhan suhteen. Kiireelliset työt keskeyttivät työpajat aina välillä. Hankaluutta aiheuttivat yksiköiden vuorotyö ja hankkeen toimenpiteiden yhteensovittaminen, eivätkä kaikki halukkaat pystyneet osallistumaan.
Monille henkilökunnan jäsenille ”luovuus” tai ”taidelähtöisyys” olivat termeinä vieraita, vaikka selkeästi luovat työtavat kuuluvat monelle työelämään luonnostaan. Esimerkiksi ne jotka harrastavat vapaa-ajalla musiikkia, saattavat käyttää sitä osana työtään ja laulaen ja soittaen potilaille. Näitä ei vaan tunnisteta luoviksi työtavoiksi.
Keskustelua herätti työntekijöiden taidealojen harrastuneisuuden vaikutus työhön. Onko hyvä, että se on mukana työssä vai halutaanko harrastus pitää erillään työstä, toisin sanoen sen vastapainona?
Johtopäätökset ja keskustelu perustuvat hankkeen aikana tehtyihin havaintoihin ja käytyyn keskusteluun, josta on kirjoitettu myös Taide käy työssä -artikkelikokoelmassa, sekä Pekka Korhosen artikkeliluonnokseen Soveltavan taiteen lyhyt oppimäärä (liitteenä).
Taidelähtöisten menetelmien juurruttaminen osaksi työyhteisön arkikäytänteitä on pitkäkestoinen prosessi. Yhtäältä tietoisuuden ja osallistumismahdollisuuksien levittämiseksi, toisaalta hankkeelle arvokkaan tiedon keräämiseksi TAIKA-hankkeessa kehitettiin menetelmiin perustuva, helposti ja lyhytkestoisena toteutettava työhyvinvointipäivä-konsepti. TAIKA-työhyvinvointipäivän kautta työntekijät saivat sekä tutustua taidelähtöisiin menetelmiin että etsiä uusia näkökulmia työarkeen ja omaan työyhteisöönsä. Työhyvinvointipäivä mahdollisti myös mahdollisimman monen työyhteisön tutustumisen taidelähtöiseen toimintaan.
Työhyvinvointipäivä voidaan sijoittaa helposti työyhteisön arkeen. Se on yhdistettävissä esimerkiksi organisaation vuodenkiertoon varattuun tyky- tai virkistyspäivään. Päivän sisältö suunnitellaan työyhteisön tarpeiden ja toiveiden mukaan. Menetelminä voidaan käyttää esimerkiksi kuvataidetta, draamaa, erilaisia käsityömenetelmiä, liikeimprovisaatiota ja tanssia, musiikkia, sanataidetta ja valokuvausta tai yhdistelmiä näistä.
TAIKA-hanke keräsi työhyvinvointipäivistä palautetta sekä osallistujilta että ohjaajilta. Palautteessa kiinnitettiin huomiota taidelähtöisten menetelmien juurruttamiseen liittyviin osa-alueisiin, kuten taidelähtöisten menetelmien omaksumisen ja hyväksymisen tematiikkaan, taiteilijan ja työyhteisön kohtaamiseen ja menetelmien vaikutuksiin.
Millainen TAIKA-työhyvinvointipäivä oli käytännössä? Työhyvinvointipäivään sisällytettiin mahdollisuus sekä tiedolliseen, elämykselliseen että osallistavaan toimintaan. Toisin sanoen päivä voitiin aloittaa esitelmällä taiteen hyödyistä työelämässä, jonka jälkeen saatiin halutessa syventyä esimerkiksi tanssi-, musiikki- tai draamaesitykseen. Tämän jälkeen työyhteisö sai osallistua menetelmältään omimmaksi tuntuvaan työpajaan. Enemmistössä TAIKA-työhyvinvointipäivistä elementtejä oli vähemmän, yleisimmin pelkkä työpaja.
Työpajoissa voitiin pohtia omaa työtä, työhistoriaa ja työidentiteettiä. Työpajoissa oleellista oli myös voimaantumisen ja työssä jaksamisen näkökulma, jolloin pyrittiin työmotivaation vahvistumiseen. Taide voi myös rakentaa työyhteisöä vahvistamalla sisäistä vuorovaikutusta, avoimuutta ja yhteisöllisyyttä.
TAIKA-työhyvinvointipäivää vietiin työyhteisöihin mahdollisuutena taidelähtöisten menetelmien laajempaan hyödyntämiseen työpaikalla. Työhyvinvointipäivän merkityksestä tehtiin selväksi, että työskentelyn tavoitteena ei ole taideteos vaan luovuuteen rohkaiseminen ja uusien ajatusten herättäminen. Taidelähtöisillä menetelmillä pyrittiin näin tarjoamaan toinen näkökulman esimerkiksi työyhteisön dynamiikkaan ja käytäntöihin tai omaan itseen työntekijänä ja työtoverina.
Työyhteisöillle kerrottiin eri taiteenalojen menetelmistä ja niiden työskentelytavoista, minkä jälkeen työyhteisö valitsi itselleen sopivimman metodin. Myös työhyvinvointipäivän tarkoitus tai kehittämisen kohde selvitettiin työpajaohjaajaa varten. Samalla sovittiin työpajatilasta ja muista käytännön asioista. Palaute kerättiin työhyvinvointipäivän päätteeksi.
Lue lisää TAIKA-työhyvinvointipäivistä.
TAIKA-hanke osallistu Lahdessa ensimmäistä kertaa peruskoulunopettajille suunnattujen Kulttuurimessujen (21.–25.9.2009) järjestämiseen. Messut järjestettiin Lahden kaupungin kulttuurilaitosten, Kulttuurikasvatushankkeen ja TAIKA-hankkeen yhteistyönä. Messujen tarkoitus oli perehdyttää opettajia kulttuurikohteisiin, joissa he myöhemmin vierailevat oppilaiden kanssa. Tavoitteena oli oppituntien pitäminen kulttuurlaitoksissa ja pyrkimys hyödyntää opetuksessa taidetta ja taidelaitoksen tarjoamia mahdollisuuksia.
TAIKA-hankeen Palmenian osatoteutus teki Kulttuurimessujen osanottajille kyselyn, jossa pyrittiin selvittämään miten opettajat suhtautuvat oppitunnin pitämiseen kulttuurilaitoksessa. Johtopäätöksenä voi todeta, että henkilökohtainen kiinnostus kulttuuria kohtaan on erittäin vahva tekijä antamaan opettajille motivaatiota toimia opettajan roolissa kulttuurikäyntikohteissa. Kulttuurikäyntien onnistuminen edellyttää kuitenkin käynnin nivoutumista opettajan arkityöhön. Kulttuurikäynnin merkityksellisyyttä arvioidaan oman ammatinhallinnan kannalta merkityksellisten tekijöiden näkökulmasta. Analyysin pohjalta nousi jatkopohdinnan aiheita:
- Kysymys taiteen ja työelämän integraation edellytyksistä: tuleeko taide viedä työelämään kunkin toimialan, työpaikan ja ammattikunnan omien arvojen läpi suodatettuna?
- Työpaikat ovat usein moniammatillisia, joten työntekijäryhmillä voi olla erilaiset näkökulmat samaan asiaan.
- Onko työelämässä tilaa sille, että taide edustaa ”jotain muuta”?
- Liittyykö taiteeseen arvolatauksia, jotka herättävät pelkoa ja torjuntaa – epäilyksen omista selviytymisen mahdollisuuksista?
Lue lisää Kulttuurimessuista.
Palaa sisällysluetteloon:
Sisällys
Comments (0)
You don't have permission to comment on this page.