Kirjoittajat: Pälvi Rantala

TAIKA-hankkeeseen osallistuneista suurin osa on ollut naisia. Työpajoihin osallistuneista (yhteensä 284 osallistujaa) 265 oli naisia. Projektiryhmässä on kaksi miestä. Työpajanvetäjistä suuri osa on ollut naisia, tosin mukana on ollut myös muutama mies. Myös sovellataidetta-sivustolle kirjautuneista yksityishenkilöistä suurin osa on naisia.

Hankkeen näkökulmasta ala on siis varsin naisvaltainen; tämä johtuu tosin osin myös siitä, että osallistuvat työyhteisöt ovat olleet sosiaali- ja terveysalalta, joka on tyypillisesti naisvaltainen ala. TAIKA-hankkeen aikana suomalaisen työelämän segregoituminen naisten ja miesten aloihin on siis tullut selvästi näkyviin. Taidelähtöisiä menetelmiä on toistaiseksi sovellettu etenkin ihmisten kanssa tehtävässä, vuorovaikutteisessa työssä, joka tyypillisesti on ”naistapaista” toimintaa. Hankkeen työntekijät myös toteavat, että naiset yleensä ovat vastaanottavaisempia ja haluavat laajentaa ammattitaitoaan horisontaalisesti. Tämä näkyy niin taidelähtöiseen toimintaan, esimerkiksi koulutukseen, hakeutumisessa, kuin alalla työskentelevien taiteilijoidenkin joukossa.

Kaikki hankkeen työntekijät kuitenkin toteavat, että sisällöltään taidelähtöinen toiminta ei ole sukupuolisidonnaista. Voisikin ajatella, että taidelähtöinen toiminta suhteellisen uutena alana voisi olla purkamassa rakenteellista segregaatiota. Ala ei ainakaan vielä ole vahvasti sukupuolittunut, eikä esimerkiksi rekrytoinnissa, palkkauksessa tai työsuhteen muodossa ainakaan TAIKA-hankkeessa ole ollut eroja sukupuolten välillä, vaikkakin naisille palkasta neuvotteleminen on usein hankalamman tuntuista kuin miehille. Osaaminen ja asiantuntemus kuitenkin ratkaisevat. Toisaalta kaikki tekijät alla ovat joutuneet tottumaan pätkätöihin; vaarana on myös se, että jos ala aletaan mieltää matalapalkkaisena naisten alana, palkkakehitys tyssää alkuunsa. Taidelähtöinen toiminta voi kuitenkin tarjota niin miehille kuin naisillekin uudenlaisia mahdollisuuksia työllistyä, käyttää osaamistaan hyödyksi ja luova omanlaisensa työura.

TAIKA-hankkeen aikana on pohdittu myös sitä, miten taidelähtöistä toimintaa voisi laajentaa muille kuin sosiaali- ja terveysalalle, kuten vaikkapa miesvaltaisiin tehdastyöyhteisöihin. Vaikka toiminta ei sinänsä olekaan sukupuolittunutta, pitää lähestymistapoja, perusteluja ja toiminnan tavoitteita miettiä hiukan eri tavalla. Tärkeää on myös tiedostaa se, mihin ja milloin sukupuoli vaikuttaa, ja onko sillä merkitystä toiminnan kannalta. Erot ihmisten välillä johtuvat paitsi sukupuolesta, myös oletetuista ennakkoasenteista, aiemmasta kokemuksesta tämänkaltaisesta toiminnasta, työn luonteesta ja koulutustaustasta. Sukupuoli on siis vain yksi tekijä monien joukossa, mutta silti merkityksellinen.

Taidelähtöisten menetelmien avulla voidaan käsitellä muun muassa tasa-arvoon ja sukupuolittuneisiin käytäntöihin liittyviä kysymyksiä. Samoin arkipäiväisen työn ja siihen liittyvien, pientenkin, innovaatioiden näkyväksi tekeminen voisi olla mahdollista taidelähtöisten menetelmien avulla. Niiden vahvuus on lähestymistavassa: esimerkiksi tasa-arvoa ei käsitellä puheen tasolla suoraan, vaan pienten, arkisia käytäntöjä ja asenteita näkyväksi tekevien esimerkkien ja toiminnan avulla. Kun sukupuoli tai yleensäkin ihmisten erilaiset piirteet ja tapa toimia tehdään näkyväksi, voidaan samalla tarkastella opittuja asenteita, suhtautumistapoja käsityksiä turvallisesti, ilman syyllistämistä. Tasa-arvosta hyötyvät kaikki.

Palaa sisällysluetteloon:

Sisällys